Tuleva ohjaaja, mutta millainen
"Lapsi jouksee ympyrää. Viidettä kertaa hänelle kerrotaan, ettei sisällä saa juosta. Nyt pitäisi mennä pukemaan, meillä on kiire. Ulos pitäisi ehtiä. Kurahousut pitää laittaa jalkaan. Ja saappaat. Ja kyllä on pakko laittaa kurahanskat. Ei, et nyt ala kinaamaan, hanskat pitää laittaa koska minä sanon niin."
Lastenohjaajan arki on täynnä hektisyyttä ja muuttuvia tilanteita. Itse on työssäoppimisissa kiinnitänyt huomiota muutamaan asiaan, jotka herättää hämmästystä. Yksi on kiire. Aina on kiire johonkin, mutta miksi. Miksi meidän pitää päästä välittömästi leikkimästä ulos? Miksei siirtymiin voi käyttää rauhassa aikaa? Itse toivoisin että tulevana lastenohjaajana pystyisin olemaan rauhallinen. Tärkeintähän on, että lapsilla on hyvä ja turvallinen olla. Ja mikä olisi parempi hetki kehittää arkisia taitoja, kuin siirtymätilanteet. Hyvä hetki kokeilla rauhassa, miten vetoketju toimii tai miten kengät saa jalkaan. Hyvä hetki kannustaa lasta onnistumisista, sen sijaan että koko ajan juostaan itsekkin ympyrää ja hoetaan "nyt on kiire, nyt on kiire". Eikä sitä tarvitse ääneen sanoa. Kyllä lapsi aistii ohjaajan rauhattomuuden.
Haluan olla myös se ohjaaja, joka aidosti keskustelee lasten kanssa. Lasten kanssa voi käydä mielettömän hienoja ja mielenkiintoisia keskusteluja, joita jää miettimään vielä myöhemminkin. Lapset kysyvät asioita joita aikuinen ei edes tajua kysyä. He kysyvät ilman pelkoa nolostumisesta ja ovat aidosti uteliaita. Itsellä jäänyt syvästi mieleen keskustelut siitä, miksi vesi osuu kattoon sataessaan maahan ja miksi minä en tiedä kaikkea. Lisksi haluan olla ohjaaja, joka ei perustele asioita lauseella: "koska minä sanon niin."
Yksi klassikko mitä kuulee on "näin meillä on aina tehty". Selvä, niin on aina tehty, mutta onko se ainoa tapa. Onko se paras tapa? Olisiko vaihtelu kannattavampaa? Yhtenä pelkona itseni suhteen on, että minusta tulee se ohjaaja, joka sanoo jonain päivänä että tehdään näin, koska niin on aina tehty. Haluan olla ohjaajana uusia ideoita löytävä, lapset ja heidän toiveensa huomioon ottava ja itseäni kehittävä. Aina voi löytää uusia keinoja tehdä asioita. Toki on tärkeää että lasten arjessa on pysyvyyttä ja selkeä päivärytmi, mutta se ei tarkoita että kaikki pitää aina tehdä samalla tavalla.
Lisäksi haluan olla se ohjaaja, joka pystyy avoimesti keskustelemaan vanhempien kanssa ja ottamaan heidätkin mukaan toimintaan, työympäristöstä riippumatta. Haluan pystyä murtamaan omia ennakkoluuloja ja toimia yhteistyössä vanhempien kanssa lapsen parhaaksi. Vanhemmat ovat kuitenkin lapsen ensisijaisia kasvattajia. Meidän tulee pystyä toimimaan yhdessä ja jakamaan asioita puolin ja toisin. On tärkeää että vanhemmat tietävät, että lapsella on kaikki hyvin hoitopäivän aikana.
Ylipäätään haluan tulla ohjaajaksi, joka huomioi jokaisen lapsen yksilönä, kunnioittaa perheitä ja on reilu työkaveri. Haluan pystyä olemaan ylpeä omasta työstäni ja tekemistäni ratkaisuista. Haluan nähdä lasten kehittyvän ja kasvavan. Haluan olla turvallinen ja luotteva aikuinen. Ja toivottavasti löydän itselleni vielä paljon muitakin tavoitteita opiskelun ja työelämän aikana.
Lastenohjaajan arki on täynnä hektisyyttä ja muuttuvia tilanteita. Itse on työssäoppimisissa kiinnitänyt huomiota muutamaan asiaan, jotka herättää hämmästystä. Yksi on kiire. Aina on kiire johonkin, mutta miksi. Miksi meidän pitää päästä välittömästi leikkimästä ulos? Miksei siirtymiin voi käyttää rauhassa aikaa? Itse toivoisin että tulevana lastenohjaajana pystyisin olemaan rauhallinen. Tärkeintähän on, että lapsilla on hyvä ja turvallinen olla. Ja mikä olisi parempi hetki kehittää arkisia taitoja, kuin siirtymätilanteet. Hyvä hetki kokeilla rauhassa, miten vetoketju toimii tai miten kengät saa jalkaan. Hyvä hetki kannustaa lasta onnistumisista, sen sijaan että koko ajan juostaan itsekkin ympyrää ja hoetaan "nyt on kiire, nyt on kiire". Eikä sitä tarvitse ääneen sanoa. Kyllä lapsi aistii ohjaajan rauhattomuuden.
Haluan olla myös se ohjaaja, joka aidosti keskustelee lasten kanssa. Lasten kanssa voi käydä mielettömän hienoja ja mielenkiintoisia keskusteluja, joita jää miettimään vielä myöhemminkin. Lapset kysyvät asioita joita aikuinen ei edes tajua kysyä. He kysyvät ilman pelkoa nolostumisesta ja ovat aidosti uteliaita. Itsellä jäänyt syvästi mieleen keskustelut siitä, miksi vesi osuu kattoon sataessaan maahan ja miksi minä en tiedä kaikkea. Lisksi haluan olla ohjaaja, joka ei perustele asioita lauseella: "koska minä sanon niin."
Yksi klassikko mitä kuulee on "näin meillä on aina tehty". Selvä, niin on aina tehty, mutta onko se ainoa tapa. Onko se paras tapa? Olisiko vaihtelu kannattavampaa? Yhtenä pelkona itseni suhteen on, että minusta tulee se ohjaaja, joka sanoo jonain päivänä että tehdään näin, koska niin on aina tehty. Haluan olla ohjaajana uusia ideoita löytävä, lapset ja heidän toiveensa huomioon ottava ja itseäni kehittävä. Aina voi löytää uusia keinoja tehdä asioita. Toki on tärkeää että lasten arjessa on pysyvyyttä ja selkeä päivärytmi, mutta se ei tarkoita että kaikki pitää aina tehdä samalla tavalla.
Lisäksi haluan olla se ohjaaja, joka pystyy avoimesti keskustelemaan vanhempien kanssa ja ottamaan heidätkin mukaan toimintaan, työympäristöstä riippumatta. Haluan pystyä murtamaan omia ennakkoluuloja ja toimia yhteistyössä vanhempien kanssa lapsen parhaaksi. Vanhemmat ovat kuitenkin lapsen ensisijaisia kasvattajia. Meidän tulee pystyä toimimaan yhdessä ja jakamaan asioita puolin ja toisin. On tärkeää että vanhemmat tietävät, että lapsella on kaikki hyvin hoitopäivän aikana.
Ylipäätään haluan tulla ohjaajaksi, joka huomioi jokaisen lapsen yksilönä, kunnioittaa perheitä ja on reilu työkaveri. Haluan pystyä olemaan ylpeä omasta työstäni ja tekemistäni ratkaisuista. Haluan nähdä lasten kehittyvän ja kasvavan. Haluan olla turvallinen ja luotteva aikuinen. Ja toivottavasti löydän itselleni vielä paljon muitakin tavoitteita opiskelun ja työelämän aikana.
Hei!
VastaaPoistaKiitos kiinnostavasta blogistasi :) on ollut mukava lukea ja saada edes pientä esimaistia siitä, millaista lastenohjaajaksi opiskelu voisi olla.
Olisin kiinnostunut kuulemaan millaista perhetyön puoli on? Usein lastenohjaaja mielletään vain siksi tutkinnoksi, josta saa päiväkotipätevyyden, mutta perhetyön puolella tuntuu voivan tehdä vaikka mitä niin olisi mukava kuulla näistä mahdollisuuksista, kun ne eivät tunnu olevan niin selviä.
Yhden viikon lukujärjestystä jo vilauttelitkin, mutta minua kiinnostaisi vielä tietää kaikkien mahdollisten oppiaineiden nimet vaihtoehtopedagogiikasta vaikka vaippojen vaihtamiseen, mitä opiskelette :D olen itse työskennellyt iltapäiväkerhoissa ja olen ajatellut pätevyyden laajentamista myös varhaiskasvatuksen puolelle työllisyyden parantamiseksi.
Anteeksi kysymystulvani mutta suurkiitos jos viitsit vastata! :)
Hei. Kiva kuulla että blogiani on ollut mukava lukea. Ja otan mielelläni aina palautetta vastaan siitä, millaista sisältöä olisi kiva lukea :)
PoistaPerhetyöstä olen ajatellut tehdä vielä erikseen postauksen, mutta yritän selittää tähän nyt lyhyesti jotakin. Perhetyö on siitä hankala alue lastenohjaajan työkentällä, että pätevyys vaatimus ovat hyvin kunta ja paikka kohtaista. Joissain paikoissa lastenohjaajan tutkinto riittää, toisissa vaaditaan korkeakoulu tutkinto esim. sosionomi. Mutta mahdollisia perhetyön työpaikkoja ovat esimerkiksi avoimet päiväkodit, seurakunnan perhetyö, perhekeskukset, perhetalot, kiertävät perhetyöntekijät, pienryhmäkodit ja lastenkodit.
Tein listan kaikista kursseistani (kommentin lopussa), mutta haluan muistuttaa että tutkinto muuttuu, eikä nykyistä lapsi- ja perhetyön perustutkintoa enää tulla järjestämään, tänä keväänä aloittavan ryhmän jälkeen. Enkä tosiaan osaa sanoa minkälaisia kursseja uusi kasvatus- ja ohjausalan perustutkinto tulee sisältämään.
Toivottavasti vastauksestani oli edes jotain hyötyä!
Lapsi- ja perhetyön perustutkinto Turun kristillinen opisto
Lapsen kasvun ohjaus ja huolenpito tutkinnon osa
Kehityspsykologia
Varhaiskasvatuksen perusteet
Lasten perushoito
Liikuntakasvatus
Ensiapu 1
Kristillinen kasvatus
Varhaiskasvatuksen uskontokasvatus
Lastenkirjallisuus
Musiikkikasvatus
Kädentaitojen ohjaus
Luova ilmaisu ja ohjaustaidot
Perhelähtöinen ja yhteisöllinen kasvatustyö tutkinnon osa
Perhelähtöisyys kirkon varhaiskasvatuksessa
Etiikka varhaiskasvatuksessa
Lapset ja perheet eri uskontojen harjoittajina
Perheen kehitysvaiheet ja vuorovaikutussuhteet
Ennaltaehkäisevä perhetyö
Lastensuojelullinen näkökulma perhetyöhön
Kasvatuskumppanuus
Vaihtoehtopedagogiikat
Toiminnalliset menetelmät lapsi- ja perhetyössä
Vuorovaikutustaidot perhetyössä
Musiikki ja liikunta perhetyön menetelmänä
Koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaus
Leiri- ja retkitoiminnan perusteet
Luonto- ja ympäristökasvatus
Ensiapu 2
Hygieniapassi
Leikin ja liikunnan ohjaus kouluikäisten ryhmissä
Ensi- ja alkuopetuksen tavoitteet ja käytännöt
Perusopetuksen aamu- ja iltapäivätoiminnan perusteet
Lapset ja media
Valinnaiset tutkinnon osat
Tukea tarvitsevien lasten ja perheiden kohtaaminen ja ohjaus
Tukea tarvitsevat lapset varhaiskasvatuksessa
Eri kulttuuritaustaiset lapset varhaiskasvatuksessa
Puhetta ja kommunikaatiota tukevat menetelmät
Lapsen ja perheen kriisien kohtaaminen varhaiskasvatuksessa
Ilmaisutaitojen ohjaus
Ilmaisutaito eri kasvatusympäristöissä
Ilmaisutaitojen ohjausosaamista syventävät opinnot
Ilmaisu- ja viestintätaidot
Kristillinen kasvatus
Lasten ja perheiden spiritualiteetti
Osallisuus kirkon varhaiskasvatuksessa
Lapsen hengellisen ja kokonaisvaltaisen kasvun tukeminen
Lisäksi kaikkiin tutkinnon osiin kuuluu työssäoppiminen ja näyttö. Lapsen kasvun ohjauksen ja huolenpidon tutkinnon osaan työssäoppimisia kuuluu kaksi, toinen päiväkodissa ja toinen seurakunnassa.