Kevättä ilmassa
Niin sitä on kouluvuosi hurahtanut melkein loppuunsa. Työssäoppiminen on ohi ja jäljellä enää viikko koulua. Olin työssäoppimassa iltapäivätoiminnassa viisi viikkoa. Oli kyllä hauskaa päästä työskentelemään myös isompien lasten kanssa. Itse pidin erityisesti ulkoiluista sekä askartelusta. Tein lasten kanssa yhtenä päivänä perunajauholimaa ja oli haiuska nähdä miten he innostuivat. Siinä keskusteltiin pitkään saako sitä kotiin ja voiko sitä tehdä kotona.
Ulkoiluissa oli hienoa pelata hippaa ja leikkiä erilaisia leikkejä lasten kanssa. Ulkoilu oli mielestäni päivän paras hetki, kun päästiin hetkeksi raittiiseen ilmaan ja pois pienistä sisätiloista. Omassa työssäoppipaikassani tilat olivat hyvin pienet ja tuntui aina että korvissa soi, kun tilassa oli kuitenkin 30 lasta.
Arviointikeskusteluni oli tiistaina ja kiitettävä sieltä tuli (jee!). Arviointi keskustelun jälkeen moikkaisin vielä lapsia viimeisen kerran. Yksi lapsista kysyi, missä olin ollut maanantaina, kun en ollut töissä. Haikealta tuntui selittää, etten enää tule töihin. Vaikka aluksi tuntui, ettei minusta kyllä iltapäivätoiminnan ohjaajaa tule, niin kyllä voisin nähdä itseni myös tässä työssä.
Nyt olen puskuri viikolla. Puskuri viikko on näytön jälkeinen tyhjä viikkko, jolloin ei ole töitä eikä koulua. Ihanaa väähän hengähtää ja nauttia kauniista ilmasta. Toki vielä on muutama kurssitehtävä, joka täytyy tehdä, ennen kuin koulu tältä vuodelta loppuu. Itseä ihan kauhistuttaa ajatella, että on enää yksi vuosi opintoja jäljellä!
Mielenkiinnolla tosin odotan jo ensi vuotta. Perhetyön työssäoppiminen on syksyllä ja olen jo onneksi saanut paikan. Keväällä on sitten opiskelujen viimeinen työssäooppi, jossa osoitetaan valinnaisten tutkinnonosien osaamista. Itselläni nämä tutkinnon osat ovat kristillinen kasvatus sekä tukea tarvitsevien lasten ja perheiden kohtaaminen ja ohjaus. Odotan paljon myös niihin liittyviä kursseja, varsinkin kurssia, joka käsittelee puhetta ja kommunikaatiota tukevia menetelmiä.
Tämä on nyt siis viimeinen teksti tältä vuodelta. Saa nähdä jatkuuko blogin kirjoittelu vielä ensivuonna, mutta ainakin pyrin siihen. Hyvää kesää kaikille ja muistakaa nauttia lomasta!
Ulkoiluissa oli hienoa pelata hippaa ja leikkiä erilaisia leikkejä lasten kanssa. Ulkoilu oli mielestäni päivän paras hetki, kun päästiin hetkeksi raittiiseen ilmaan ja pois pienistä sisätiloista. Omassa työssäoppipaikassani tilat olivat hyvin pienet ja tuntui aina että korvissa soi, kun tilassa oli kuitenkin 30 lasta.
Arviointikeskusteluni oli tiistaina ja kiitettävä sieltä tuli (jee!). Arviointi keskustelun jälkeen moikkaisin vielä lapsia viimeisen kerran. Yksi lapsista kysyi, missä olin ollut maanantaina, kun en ollut töissä. Haikealta tuntui selittää, etten enää tule töihin. Vaikka aluksi tuntui, ettei minusta kyllä iltapäivätoiminnan ohjaajaa tule, niin kyllä voisin nähdä itseni myös tässä työssä.
Nyt olen puskuri viikolla. Puskuri viikko on näytön jälkeinen tyhjä viikkko, jolloin ei ole töitä eikä koulua. Ihanaa väähän hengähtää ja nauttia kauniista ilmasta. Toki vielä on muutama kurssitehtävä, joka täytyy tehdä, ennen kuin koulu tältä vuodelta loppuu. Itseä ihan kauhistuttaa ajatella, että on enää yksi vuosi opintoja jäljellä!
Mielenkiinnolla tosin odotan jo ensi vuotta. Perhetyön työssäoppiminen on syksyllä ja olen jo onneksi saanut paikan. Keväällä on sitten opiskelujen viimeinen työssäooppi, jossa osoitetaan valinnaisten tutkinnonosien osaamista. Itselläni nämä tutkinnon osat ovat kristillinen kasvatus sekä tukea tarvitsevien lasten ja perheiden kohtaaminen ja ohjaus. Odotan paljon myös niihin liittyviä kursseja, varsinkin kurssia, joka käsittelee puhetta ja kommunikaatiota tukevia menetelmiä.
Tämä on nyt siis viimeinen teksti tältä vuodelta. Saa nähdä jatkuuko blogin kirjoittelu vielä ensivuonna, mutta ainakin pyrin siihen. Hyvää kesää kaikille ja muistakaa nauttia lomasta!
Kommentit
Lähetä kommentti