Tekstit

Miten tähän on tultu?

29.8.2016
Aurinko nousee pikkuhiljaa lämmittämään opiston pihamaata. Härätys kello soi ja pistän sen pois. Uusi huonekaverini on jo lähtenyt kouluun. Minulla on ensimmäinen koulupäivä ja se alkaa vasta kello kymmenen. Jännittää hirveästi. 

Teen aamutoimet ja lähden suunnistamaan kohti ruokalaa. Aamupalla koitan kurkkia mitä kaikkea on tarjolla. Tuoretta sämpylää, jugurttia, puuroa ja huomaan mehuautomaatinkin. Istun yksin pitkän pöydän päähän. Ajatukset pyörivät päässä. Mitä tästä päivästä tulee? Millaisia luokkakaverit ovat? Mitä jos en saakkaan kavereita? Samassa päässä pyörivät ajatukset pysähtyvät, kun pöytäni viereen tullut tyttö kysyy saako hän liittyä seuraan. Vastaan tottakai ja lyhyen keskustelun jälkeen selviää, että olemme molemmat uusia lastenohjaaja opiskelijoita. 

Keskustelemme aamupalan ajan ja lähdemme sitten yhdessä pienen auditorion eteen odottamaan ensimmäisen koulupäivän alkua. Äkkiä bongaan tutun ihmisen muiden joukosta. Tapasin hänet toukokuussa pääsykoepäivänä. Men…

Kasaan haalittua materiaalia

Kuva
Siivoilin asuntolan kaappia. Kiinnitin huomiota, että ompa tullut viime viikkoina kerättyä erilaisia materiaaleja kasaan. Uusista hankinnoistani innostuneeta ajattelin esitellä hieman minkälaisia materiaaleja ja välineitä on tullut hankittua.

Osa uusista aarteistani on itsetehtyjä osa kaupasta. Ensimmäinen on oma luomukseni. Kyseessä on kuvassa vasemmassa yläkulmassa oleva hartauslaatikko. Vedin sen avulla viimeviikolla hartauden laskiaisesta päiväkerhossa. Laitoin laatikkoon aiheeseen liittyviä tavaroita, joita omassa hartaudessani oli lapanen, lumihiutale, pulla ja risti. Lapset saivat tulla yksi kerrallaan eteen, selkä minuun päin, ja tunnustella selkänsä takana käsillään heille antamaani esinettä. Sitten arvailtiin, mikä kumma siellä kädessä on. Lopuksi käytiin läpi mihin esineet liittyvät.

Toinen itse askartelemani väline liittyy myös seurakuntamaailmaan. Kyseessä on luomispussi (kuvassa oikea yläkulma). Luomispussia en ole vielä päässyt käyttämään, mutta ideana kerrotaan luomisk…

Tulevaisuuden tietämättömyyttä

"Mihin Henna meinaa koulun jälkeen?" "Kai sinä sentään jatko-opiskelemaan menet?" "Mites, kutsuuko se työelämä jo?"

Kai sitä pitäisi pikkuhiljaa tietää, mitä kevään jälkeen tekee. Joulu lähenee pelottavaa vauhtia ja sen jälkeen onkin sitten enää muutama viikko koulua sekä syventävä työssäoppiminen ja näyttö. Ei kyllä ole hajuakaan. Miten se kaksi vuotta hurahti niin äkkiä?

Tässä on tullut nyt pyöriteltyä mielessä erilaisia vaihtoehtoja. Toisaalta haluaisi työelämään. Olisi hienoa päästä hyödyntämään omaa osaamistaan. Kyllä sen työssäoppimisissa jo huomaa, että veri vetää kentälle. Vaikka en todellakaan osaa vielä kaikkea, niin tiedän omat vahvuuteni ja osaan hyödyntää niitä.

Toisaalta taas houkuttelisi jatkaa opiskelua. Sitä tuttua ja turvallista opiskelijan arkea. Jos sitä lähtisi vaikka sosionomiksi. Nousisihan siinä palkka. Ja työkenttä kasvaisi.

Onneksi koululta saa apua tähänkin tuskailuun. Täytyisi vaan kaivaa se opon sähköposti esiin ja varata aika…

Mikä perhetyö?

Hei. Pitkästä aikaa kirjoittelen tänne. Viimeinen opiskelu vuoteni lähti käyntiin pari kuukautta sitten, ja vauhdilla lähtikin. Koulupäivät olivat pitkiä ja tuntui hyvältä vaihtelulta päästä työssäoppimaan. Tällä hetkellä olen ollut kaksi viikkoa suorittamassa perhelähtöinen ja yhteisöllinen kasvatustyö- tutkinnonosan työssäoppimista. Itse suoritan kyseistä jaksoa MLL:n perhekahvila ja lapsiparkki toiminnassa.

Perhetyö on opiskelujeni alussa minua eniten kiinnostanut työmuoto. Siitä huolimatta, etten oikeastaan tiennyt mistä on kyse, kuulosti perheiden kanssa työskentely mielenkiintoiselta. Ja pakko myöntää, etten vieläkään tiedä kaikkea mitä perhetyö pitää sisällään. Kyse on laajasta työkentästä, johon mahtuu niin perhekerhoja, -kahviloita, -muskareita, kuin tapaamisia perheen kotona.

Oma kokemukseni perhetyöstä on erilaisia kerhoja. Seurakuntajaksollani olin mukana avoimessa perhekerhossa, sekä ensimmäisen lapsen saaneiden vauvaryhmässä. Nyt olen tosiaan mukana perhekahvilassa ja sa…

Kevättä ilmassa

Niin sitä on kouluvuosi hurahtanut melkein loppuunsa. Työssäoppiminen on ohi ja jäljellä enää viikko koulua. Olin työssäoppimassa iltapäivätoiminnassa viisi viikkoa. Oli kyllä hauskaa päästä työskentelemään myös isompien lasten kanssa. Itse pidin erityisesti ulkoiluista sekä askartelusta. Tein lasten kanssa yhtenä päivänä perunajauholimaa ja oli haiuska nähdä miten he innostuivat. Siinä keskusteltiin pitkään saako sitä kotiin ja voiko sitä tehdä kotona.

Ulkoiluissa oli hienoa pelata hippaa ja leikkiä erilaisia leikkejä lasten kanssa. Ulkoilu oli mielestäni päivän paras hetki, kun päästiin hetkeksi raittiiseen ilmaan ja pois pienistä sisätiloista. Omassa työssäoppipaikassani tilat olivat hyvin pienet ja tuntui aina että korvissa soi, kun tilassa oli kuitenkin 30 lasta.

Arviointikeskusteluni oli tiistaina ja kiitettävä sieltä tuli (jee!). Arviointi keskustelun jälkeen moikkaisin vielä lapsia viimeisen kerran. Yksi lapsista kysyi, missä olin ollut maanantaina, kun en ollut töissä. Haikea…

Vieraileva kynä: Viittomakielen ohjaaja

Kuva
Hei,
olen Ronja ja olen 2. vuoden viittomakielen ohjaaja. Opiskelen ja asun Turun Kristillisellä opistolla, ja tutkintonimike jolla valmistun on Viittomakielisen ohjauksen perustutkinto.  Päädyin alalle “mututuntuman” kautta. Löysin tutkinnon sattumalta opintopolusta, ja kävin pääsykokeissa. Sain koulupaikan, ja muutin asuntolalle. Aloitin opinnot ja sen jälkeen kaikki on rullannut omalla painollaan. 
Ympärilläni on uskomattomia tyyppejä, ja opettajia joiden kärsivällisyys ja ymmärrys jaksaa yllättää kerta toisensa jälkeen. Opin niin paljon kokoajan. Opin maailmasta, itsestäni ja muista ihmisistä jatkuvasti lisää. Olen oppinut uudesta kielestä ja kulttuurista niiiiiin paljon. Minä, jonka kielipää ei ikinä ole ollut maailman paras. Minä, joka ei tietoisesti ole ollut ikinä kosketuksissa viittomakielen kanssa.  Viittomakielen taitoni on kehittynyt täysin nollatasosta, hyviin ja sujuvii arkipäivän kohtamiisiin ja keskusteluhin. Viittomakielen ohjaajan opintoihin sisältyy todella paljon kaik…

Tuleva ohjaaja, mutta millainen

"Lapsi jouksee ympyrää. Viidettä kertaa hänelle kerrotaan, ettei sisällä saa juosta. Nyt pitäisi mennä pukemaan, meillä on kiire. Ulos pitäisi ehtiä. Kurahousut pitää laittaa jalkaan. Ja saappaat. Ja kyllä on pakko laittaa kurahanskat. Ei, et nyt ala kinaamaan, hanskat pitää laittaa koska minä sanon niin."

Lastenohjaajan arki on täynnä hektisyyttä ja muuttuvia tilanteita. Itse on työssäoppimisissa kiinnitänyt huomiota muutamaan asiaan, jotka herättää hämmästystä. Yksi on kiire. Aina on kiire johonkin, mutta miksi. Miksi meidän pitää päästä välittömästi leikkimästä ulos? Miksei siirtymiin voi käyttää rauhassa aikaa? Itse toivoisin että tulevana lastenohjaajana pystyisin olemaan rauhallinen. Tärkeintähän on, että lapsilla on hyvä ja turvallinen olla. Ja mikä olisi parempi hetki kehittää arkisia taitoja, kuin siirtymätilanteet. Hyvä hetki kokeilla rauhassa, miten vetoketju toimii tai miten kengät saa jalkaan. Hyvä hetki kannustaa lasta onnistumisista, sen sijaan että koko ajan …