Tekstit

Tulevaisuuden tietämättömyyttä

"Mihin Henna meinaa koulun jälkeen?" "Kai sinä sentään jatko-opiskelemaan menet?" "Mites, kutsuuko se työelämä jo?"

Kai sitä pitäisi pikkuhiljaa tietää, mitä kevään jälkeen tekee. Joulu lähenee pelottavaa vauhtia ja sen jälkeen onkin sitten enää muutama viikko koulua sekä syventävä työssäoppiminen ja näyttö. Ei kyllä ole hajuakaan. Miten se kaksi vuotta hurahti niin äkkiä?

Tässä on tullut nyt pyöriteltyä mielessä erilaisia vaihtoehtoja. Toisaalta haluaisi työelämään. Olisi hienoa päästä hyödyntämään omaa osaamistaan. Kyllä sen työssäoppimisissa jo huomaa, että veri vetää kentälle. Vaikka en todellakaan osaa vielä kaikkea, niin tiedän omat vahvuuteni ja osaan hyödyntää niitä.

Toisaalta taas houkuttelisi jatkaa opiskelua. Sitä tuttua ja turvallista opiskelijan arkea. Jos sitä lähtisi vaikka sosionomiksi. Nousisihan siinä palkka. Ja työkenttä kasvaisi.

Onneksi koululta saa apua tähänkin tuskailuun. Täytyisi vaan kaivaa se opon sähköposti esiin ja varata aika…

Mikä perhetyö?

Hei. Pitkästä aikaa kirjoittelen tänne. Viimeinen opiskelu vuoteni lähti käyntiin pari kuukautta sitten, ja vauhdilla lähtikin. Koulupäivät olivat pitkiä ja tuntui hyvältä vaihtelulta päästä työssäoppimaan. Tällä hetkellä olen ollut kaksi viikkoa suorittamassa perhelähtöinen ja yhteisöllinen kasvatustyö- tutkinnonosan työssäoppimista. Itse suoritan kyseistä jaksoa MLL:n perhekahvila ja lapsiparkki toiminnassa.

Perhetyö on opiskelujeni alussa minua eniten kiinnostanut työmuoto. Siitä huolimatta, etten oikeastaan tiennyt mistä on kyse, kuulosti perheiden kanssa työskentely mielenkiintoiselta. Ja pakko myöntää, etten vieläkään tiedä kaikkea mitä perhetyö pitää sisällään. Kyse on laajasta työkentästä, johon mahtuu niin perhekerhoja, -kahviloita, -muskareita, kuin tapaamisia perheen kotona.

Oma kokemukseni perhetyöstä on erilaisia kerhoja. Seurakuntajaksollani olin mukana avoimessa perhekerhossa, sekä ensimmäisen lapsen saaneiden vauvaryhmässä. Nyt olen tosiaan mukana perhekahvilassa ja sa…

Kevättä ilmassa

Niin sitä on kouluvuosi hurahtanut melkein loppuunsa. Työssäoppiminen on ohi ja jäljellä enää viikko koulua. Olin työssäoppimassa iltapäivätoiminnassa viisi viikkoa. Oli kyllä hauskaa päästä työskentelemään myös isompien lasten kanssa. Itse pidin erityisesti ulkoiluista sekä askartelusta. Tein lasten kanssa yhtenä päivänä perunajauholimaa ja oli haiuska nähdä miten he innostuivat. Siinä keskusteltiin pitkään saako sitä kotiin ja voiko sitä tehdä kotona.

Ulkoiluissa oli hienoa pelata hippaa ja leikkiä erilaisia leikkejä lasten kanssa. Ulkoilu oli mielestäni päivän paras hetki, kun päästiin hetkeksi raittiiseen ilmaan ja pois pienistä sisätiloista. Omassa työssäoppipaikassani tilat olivat hyvin pienet ja tuntui aina että korvissa soi, kun tilassa oli kuitenkin 30 lasta.

Arviointikeskusteluni oli tiistaina ja kiitettävä sieltä tuli (jee!). Arviointi keskustelun jälkeen moikkaisin vielä lapsia viimeisen kerran. Yksi lapsista kysyi, missä olin ollut maanantaina, kun en ollut töissä. Haikea…

Vieraileva kynä: Viittomakielen ohjaaja

Kuva
Hei,
olen Ronja ja olen 2. vuoden viittomakielen ohjaaja. Opiskelen ja asun Turun Kristillisellä opistolla, ja tutkintonimike jolla valmistun on Viittomakielisen ohjauksen perustutkinto.  Päädyin alalle “mututuntuman” kautta. Löysin tutkinnon sattumalta opintopolusta, ja kävin pääsykokeissa. Sain koulupaikan, ja muutin asuntolalle. Aloitin opinnot ja sen jälkeen kaikki on rullannut omalla painollaan. 
Ympärilläni on uskomattomia tyyppejä, ja opettajia joiden kärsivällisyys ja ymmärrys jaksaa yllättää kerta toisensa jälkeen. Opin niin paljon kokoajan. Opin maailmasta, itsestäni ja muista ihmisistä jatkuvasti lisää. Olen oppinut uudesta kielestä ja kulttuurista niiiiiin paljon. Minä, jonka kielipää ei ikinä ole ollut maailman paras. Minä, joka ei tietoisesti ole ollut ikinä kosketuksissa viittomakielen kanssa.  Viittomakielen taitoni on kehittynyt täysin nollatasosta, hyviin ja sujuvii arkipäivän kohtamiisiin ja keskusteluhin. Viittomakielen ohjaajan opintoihin sisältyy todella paljon kaik…

Tuleva ohjaaja, mutta millainen

"Lapsi jouksee ympyrää. Viidettä kertaa hänelle kerrotaan, ettei sisällä saa juosta. Nyt pitäisi mennä pukemaan, meillä on kiire. Ulos pitäisi ehtiä. Kurahousut pitää laittaa jalkaan. Ja saappaat. Ja kyllä on pakko laittaa kurahanskat. Ei, et nyt ala kinaamaan, hanskat pitää laittaa koska minä sanon niin."

Lastenohjaajan arki on täynnä hektisyyttä ja muuttuvia tilanteita. Itse on työssäoppimisissa kiinnitänyt huomiota muutamaan asiaan, jotka herättää hämmästystä. Yksi on kiire. Aina on kiire johonkin, mutta miksi. Miksi meidän pitää päästä välittömästi leikkimästä ulos? Miksei siirtymiin voi käyttää rauhassa aikaa? Itse toivoisin että tulevana lastenohjaajana pystyisin olemaan rauhallinen. Tärkeintähän on, että lapsilla on hyvä ja turvallinen olla. Ja mikä olisi parempi hetki kehittää arkisia taitoja, kuin siirtymätilanteet. Hyvä hetki kokeilla rauhassa, miten vetoketju toimii tai miten kengät saa jalkaan. Hyvä hetki kannustaa lasta onnistumisista, sen sijaan että koko ajan …

Näytelmän taikaa

Kuva
Tänään on sitten saatettu näytelmäkurssi päätökseen. Kivalla porukalla ja hyvällä fiiliksellä ollaan saatu luoda hieno lastennäytelmä. Joululoman jälkeen saatiin opettajalta käsikirjoitukset ja tehtiin roolijaot. Siitä asti on harjoiteltu vuorosanoja, syvennetty roolihahmoja ja opeteltu lauluja. Mielenkiinnolla on moniin treeneihin menty, että mitäköhän uutta opettaja on keksinyt. Pikkuhiljaa alettiin kasata roolivaatteita ja lavasteita. Itse esiinnyin lapsena ja varustukseen kuului ulkohousut, tumput ja kaulaliina... hieman kuuma tuli aina esiintyessä.

Tämän viikon tiistaina oli sitten yleisökenraali. Pienellä jännityksellä ja hieman nopeennettuna vedettiin esitys ensimmäistä kertaa suurelle yleisölle. Kehuja saatiin ja varmuutta siihen, että kyllä tämä ihan hyvä on. Keskiviikkona ja torstaina toimikin sitten yleisönä noin 500 lasta ja heidän kanssaan tulevat päiväkodin/ seurakuntien lastenohjaajat. Oli ihanaa nähdä miten lapset reakoivat näytelmäämme.

Yhteensä kymmenen näyttelijän v…

Asuntola elämää

Välttämätön opiskelun mahdollistaja vai koti?

Koki ihminen asuntolan sitten kumpana tahansa näistä tai jonain aivan muuna, liittyy asuntolaan tiettyjä plussia ja miinuksia. Itse koen asuntolan kotina, vaikka syy siihen miksi siellä asun on toki alunperin ollut se etten muuten voisi opiskella opistolla. Sastamalasta Turkuun on noin 120 kilometriä ja julkinen liikenne ei kulje, niin että sillä pääsisi aamuisin kouluun. Nykyään asuntola on paikka jossa voin olla omaitseni ja asua rakkaiden ihmisten kanssa. Mutta niin kuin sanottu, liittyy asuntola elämään myös miinuksia:
- Yksinolon vaikeus. Itse elän kahden hengen huoneessa ja vietän paljon aikaani yhteistiloissa, joten yksin ei viikolla oikeastaan tule oltua. Itse olen todella sosiaalinen ihminen ja viihdyn toisten seurassa, joten minua se ei haittaa. Mutta toki välillä pitää muistaa olla yksinään ja ottaa omaa aikaa.
- Erilaiset tottumukset. Kun niin moni ihminen asuu samassa paikassa, on joukossa välttämättä erilaisia tottumuksia. Se…